Syksy

Värikkäät lehdet, jotka haravoidaan kasaan ja hypitään sinne niinkuin lapsena.
Viileät aamut ja nenä haluaa takin alle piiloon.
Muhkeat huivit ja lapaset kaivetaan kaapista.
Lämmin takki. Hengitys on raikas kävelymatkalla.
Syksykengät tai saappaat. Saappailla saa mennä lätäköihin kahlaamaan.
Pimeät illat joissa poltetaan kynttilää ja juodaan teetä, ehkä pelataan jotain lautapelejä pöydän ääressä.
Jos on takka niin sitä lämmitetään. Meillä ei ole.
Aloitetaan neulomaan villasukkia lahjaksi ystäville.
Katsotaan ikkunasta kuinka tilhet syövät kaikki pihlajanmarjat.

Joskus rakastan syksyä, toisina vuosina vihaan.
Luulen että tänä vuonna rakastan.
Tänä syksynä olen viisaampi kuin viimeksi. Silloin en tiennyt, että lehtien haravointi ilman allergialääkettä saa silmät turpoamaan. Se ei haitannut. Haravoin silti.
En myöskään tiennyt, että porkkanoita voi istuttaa jo syksyllä ja sitten kevätaurinko kasvattaa ne nopeasti. Viimeksi tämä epäonnistui, mutta en lannistu vaan yritän uudestaan.

Minulla ei ole odotuksia tälle syksylle. Haluan katsoa mitä se tuo mukanaan. Odottaa ja jännittää. Elää ja hengittää.